Avoin kirje Tuomas Enbuskelle

Hyvä Tuomas, 

Nimeni on Wille Valve ja olen Ahvenanmaan sosiaali- ja terveysministeri. Luin otsa rypyssä taannoin kirjoittamasi blogitekstin ja totesin, että sinä ja minä elämme mitä ilmeisimmin eri todellisuuksissa. Ahvenanmaan julkishallinnon budjetista karsitaan menoja nyt jo kolmatta vuotta. Rahat on loppu ja velkaantua emme halua. Vuonna 2016 leikkasimme terveyden- ja sairaanhoitopalveluista 650.000 euroa, vuonna 2017 kaksi miljoonaa euroa ja vuonna 2018 todennäköisesti kaksi miljoonaa lisää. Lisäksi olemme muun muassa nostaneet maksuja, tehneet rakenteellisia muutoksia ja hankintojen kautta etsineet halvempaa sairaanhoitoa Ahvenanmaan ulkopuolelta. 

Miksi teemme tämän? Hallituskautemme alussa vuoden 2015 loppupuolella meillä oli Ahvenanmaan kokoon nähden hirvittävä alijäämä: 17,6 miljoonaa euroa. Toukokuussa 2016 minä ja kollegani valtiovarainministeri Mats Perämaa kommentoimme Manner-Suomen uutisissa tilannetta näin: "Yleisesti ottaen julkinen talous on kriisissä". Ja on vieläkin.

Varmaan ihmettelet miten tämä on mahdollista. Työttömyyshän on alhainen ja Ahvenanmaan elinkeinoelämä pärjää kohtuullisesti. Valtiosta, kirkosta ja kunnista poiketen itsehallinnollamme ei kuitenkaan ole omaa verotusta. Maakunnan julkinen ja yksityinen talous elävät siis "eri kuplissa". Joka vuosi valtion budjetissa siirretään 0,45% tulopuolelta Ahvenanmaan itsehallinnolle. Samanlainen systeemi on Färsaarilla ja Grönlannilla niin kutsutussa "bloktilskudet" järjestelyssä. 

Se että aina, siis poikkeuksetta, Ahvenanmaalle siirretään 0,45% valtion budjetin tulopuolelta tarkoitti kuluvana vuonna käytännössä sitä, että tämän niin sanotun könttäsumman suuruus oli 221,5 miljoonaa euroa. Tämä summa on aina sama riippumatta siitä, asuuko Ahvenanmaalla kaksi asukasta vai miljoona asukasta. Kuvittelepa Tuomas! Jos vain me kaksi asuisimme Ahvenanmaalla, saisimme jaettavaksemme 221,5 miljoonaa euroa! SILLOIN vasta olisikin leveitä hymyjä ja bling-blingejä. 

Kehitys on Ahvenanmaalla kuitenkin mennyt päinvastaiseen suuntaan. Väestömäärä on kasvanut. 90-luvun alussa Ahvenanmaan osuus Suomen väkiluvusta oli 0,48%. Nyt vuonna 2017 osuus on 0,53%. Kasvava väestö, mutta edelleen sama 0,45 %:n osuus budjetista. Tällä osuudella maksamme terveyden- ja sairaanhoidon, poliisin, asumislisät, opintotuet, kotihoidontuet, toimeentulotuet ja kaiken sen, josta Suomen valtio muuten olisi vastannut. Huomattavasti järkevämpi systeemi olisikin se, että summa olisi sidottu väestöosuuteen siten, että se kasvaisi väestönkasvun mukana ja laskisi väestön vähetessä. 

Jaa-a, Tuomas. Myönnän, paljon numeroita. Mutta kaikki numerot ovat "real news". Löydät ne muun muassa valtiovarainministeriön selvityksestä vuodelta 2013 ("Förändringsbehov av avräkningsgrunden för landskapet Åland, 2013").

Toinen asia, jonka mainitsit blogissasi, oli kotiseutuoikeus. Tiesitkö, että kotiseutuoikeus on itse asiassa etuoikeus Suomen kansalaisille? Jos esim. ruotsalaisena muutat Ahvenanmaalle ja haet kotiseutuoikeutta, täytyy sinun ensin hankkia Suomen kansalaisuus. Mietipä sitä. Kun selvitin tämän eräälle YLE:n toimittajalle oli hänen seuraava kysymyksensä: "Koetteko usein, että teidät ymmärretään väärin"? Kyllä, kyllä koemme!

Kirjoitat myös Pohjoismaiden neuvoston äänestyksestä, jossa puheenjohtaja Britt Lundberg äänesti suomen kielen asemaa vahvistavan kompromissiehdotuksen puolesta. Jos minulta kysyt, on mielestäni kyseessä ollut aivan mieletön uutisankka. Lundberg oli nimenomaan miettinyt, miten suomen ja islannin kielten asemaa voitaisiin VAHVISTAA pohjoismaisessa yhteistyössä. Hän äänesti siksi sen ehdotuksen puolesta, jolla oli edellytykset tulla hyväksytyksi marraskuun istunnossa. 

Lopuksi, Tuomas, TERVETULOA AHVENANMAALLE! Tarjoan kahvit taikka oluet ja voin kertoa lisää maailmankuvastamme ja haasteistamme. Kaikkein vaarallisinta mitä me poliitikot ja journalistit voimme tehdä, on se, että vahvistamme liikkeitä kuten Brexit, Trump ja AfD. Liikkeitä, joiden mielestä Ahvenanmaasta kannattaisi luopua ja Karjala tulisi ottaa takaisin.

Kahdenkeskisellä kunnioituksella ja pyrkimyksellä ymmärtää toisiamme näytämme hyvää esimerkkiä muulle maailmalle. Me pystymme kyllä parempaan!